Yyteri

Viikonloppua on vietetty ihanan aurinkoisessa säässä ja tottakai Yyterissä! Eerikan ja hänen vanhempien ja pikkuveljen kanssa lähdettiin lauantaina käymään vähän katsomassa Yyterin mestoja ja onhan se ihan upea paikka, kun ei Suomessa tuollaisia paikkoja kauheasti ole, että tuntisi olevansa ulkomailla. Mukava päivä tuli vietettyä!:)

♥ Jessi

Roses

Kotona täällä Tampereella alkaa mulla 4 päivä lomaa ja kaikkea on mahtunut tuohon 4 päivään todella paljon! Odotin tosi kovasti, että pääsen kierteleen kauppoja ja jotain on tullut löydettyäkin!:) Oon nähnyt mun ihania ystäviä ja kotona olo saa niin hyvän fiiliksen! 

Tänään taas pääsen jutskaileen ihanan Rosannan kanssa, joka saa mut aina nauraan, love you!♥

Sateinen ja kylmä torstai, mitä se tuo tullessaan...

♥ Jessi

p.s Lomaa jäljellä enään vähän päälle 3 viikkoa, iiks!

Kehu

Nyt mulla on asiaa, jonka tajusin muutama päivä sitten töissä!

Suurella osalla suomalaisilla on ihan perus luonteenpiirteessä se ongelma tai ei sitä ongelmaksi voi sanoa, mutta ei ole uskallusta kehua, hymyillä tai muutenkaan osoittaa minkäänlaista ''tunteellista'' puolta itsestään tuntemattomille. Ymmärrän sen kyllä hyvin, en itsekkään ole mitenkään kovin avoin persoona täysin vieraille.

Muutama päivä sitten kumminkin aloin asiaa miettimään enemmän (niinkuin mulla on tapana pohtia vähän kaikenlaista aina), kun olin töissä ja kannoin isoa astiapinoa keittiöön. Keittiön ovensuulla oli hieman ihmisiä tielläni ja pyysin ystävällisesti heitä väistämään. Minut huomioitiin heti ja kohtelias mies sitten tokaisia minua samalla katosoessa ''Aina on tilaa kauneudelle'. Heti nousi hymy korviin ja tuli tosi hyvä fiilis tuollaisesta kehusta, jollaista en ainakaan minä kuule kovinkaan usein ''livenä'' :) Ja ihan oikeasti tajusin, kuinka paljon kehu voi piristää päivää ja kuinka on hyvä uskaltaa kehua jos siltä tuntuu. En usko että kauhean moni ottaa sitä pahalla tai ahdistavalla tavalla, ottakaa tästä mallia! Muistakaa kehua tuntemattomia, työ- ja koulukavereita, vanhempia, puolisoa, ystävää tai poika-/tyttöystävää, se on ihan oikeasti suuri juttu mikä saattaa muuttaa sun päivän ja parhaimmassa tapauksessa itsetunnon kokonaan! 

♥ Jessi

5 yötä

Vielä 5 päivää jäljellä täällä. Aamulla halusin nukkua vaan pitkään ja sitten noustuani tuolta omasta makuupussi-sänky viritelmästä lähdin ottaan vähän aurinkoo ja niin siinä taas kävi että siihen mä sitten nukahdin vaikka juuri olin nukkunut monen tunnin yöunet! Tunnin siinä mä taisin nukkua mahalteni ja ikävä kyllä ja yllätys yllätys selkä palo, fuck. 

Loputa muhun iski turhautunu olo, kun en ollu saanu koko päivän aikana tehtyä yhtään mitään järkevää. Onneks kaveri suostu sitten lainaan mulle pyöräänsä ja pääsin käymään kylällä kaupassa. Kauppaan on siis noin 7 kilometrin matka ja tie on pelkkää ylä ja ala-mäkeä (niinkuin tää elämä), joten suunnittelemani juoksulenkki jäi sitten vain ajatukseksi. 

Ilta on ollut kaunis, niinkuin tämä päiväkin ja jos en ole vielä sanonut niin täällä on hienoin auringonlasku minkä oon koskaan nähnyt ja tuossa kuvaa siitä, joka ei anna oikeutta yhtään sille kauneudelle!

Illan olenkin katsonut sitten leffaa, tarkoitus oli ensiksi katosa Elokuu, mutta luovutin jo heti alussa, vaikutti niin tylsältä... Mutta loppujen lopuksi päädyin myöskin kotimaiseen elokuvaan eli 8 päivää ensi-iltaan, ihan hyvä elokuva, pidin tosi paljon:)

Huomiseen !

♥ Jessi

Yolo

 

Tämä tyttö kävi eilen hyppäämässä laskuvarjolla tandemhypyn ja oli niin siistii!! 

Vapaapudotus kesti huimat 50 sekunttia ja päälle 4 km hypättiin!

Vauhtia oli vaan vajaa 175km..

Tosi mahtavaa touhua, suosittelen kaikille! 

Näillä hyvillä fiiliksillä, viimeistä työviikkoa kohti :)

Kiitos vielä!♥

♥ Jessi

bad...

Palasin tänään takasin Jämille ja todella haikein mielin, vaikka viimeiset pari päivää olivatkin ihania Tampereella kavereitten ja oman kullan kanssa!♥ Bussimatka oli pitkä ja joka hetki kun meni kauemmas kotoa, hirveen ikävän tunne kasvo kokoajan ja nyt on aivan kauhee ikävä takasin! Mä tiedän silti, että tää tunne helpottaa taas tosi pian ja ensi viikon sunnuntaina on onneksi sitten viimeinen työpäivä ja pääsen takaisin kotiin kaikkien ihanien luokse:)  Oon varmaan yks maailman herkimmistä ihmisistä ja se tulee esiin tosi monessa tilanteessa ja mm. tänään kun jouduin pyytämään ihan joltakin tuntemattomalta mieheltä kyydin määränpäähäni jonnekka oli 6km ja raskaiden laukkujen kanssa en jaksanut kävellä sitä matkaa. Siinä mä sitten kävelin kahden vähän vanhemman miehen luokse ja kysyin vähän heikolla äänensävyllä että ''pystyisinkö saada kyytiä Jämijärven lomahotellille, koska en omista autoa ja olisi vähän ikävä sinne kävellä'' ja samaan aikaan mä tajusin että mitä ihmettä mä suurinpiirtein itkin siinä, tajusin itekki kuinka säälittävältä kuullostin :D Oon ihan sosiaalinen ihminen ja juuri tälläisessä tilanteessa jossa ainoo selviytymiskeino on pyytää ihan tuntemattomalta kyytiä ei ole mulle mikään suuri haaste, mutta mulla nousee jokainen pienikin tunne pintaan, kun joudun puhumaan jostain tärkeästä tai varsinkin tunteellisesta asiasta, tällänen mä vaan oon, naurattaa tällänen luonteenpiirre ittessäni :D En tiedä tajuaako kukaan...